Kun keho huu­taa ja mie­li juok­see: Pel­ko, hor­mo­nit ja kai­puu mer­ki­tyk­seen

Tun­tuu­ko, että keho­si oirei­lee jat­ku­vas­ti – ilman sel­ke­ää syy­tä? Vaih­de­vuo­siin liit­ty­vät oireet, kuten kuu­mat aal­lot, uni­häi­riöt tai pai­non nousu, tun­tu­vat vie­vän sinua kuin vie­te­riuk­koa. Samal­la jokin sisäl­lä­si huu­taa mer­ki­tys­tä, mut­ta et osaa sanoit­taa sitä. Arki täyt­tyy teh­tä­vis­tä, vel­vol­li­suuk­sis­ta, miel­lyt­tä­mi­ses­tä – ja sil­ti sisim­mäs­sä on hil­jai­nen tyh­jyys.

Et ole yksin. Ja mikä tär­keäm­pää: tämä kaik­ki on seli­tet­tä­vis­sä.

Keho­si ei ole rik­ki – se on vies­tin­vie­jä.

Usein ajat­te­lem­me, että kehom­me on “rik­ki”, kun se oirei­lee. Mut­ta entä jos keho ei ole ongel­ma, vaan vies­tin­tä­vä­li­ne? Hor­mo­nit, her­mos­to ja tun­teet elä­vät tii­viis­sä vuo­ro­pu­he­lus­sa. Kun elä­mäs­sä on pit­kään ollut lii­kaa kont­rol­lia, miel­lyt­tä­mis­tä ja suo­ri­tus­ta – keho kään­tyy sisään­päin ja alkaa lähet­tää häly­tys­sig­naa­le­ja. Pel­ko, jota et ole saa­nut koh­da­ta, voi ilmen­tyä uni­vai­keuk­si­na, PMS:nä tai kroo­nis­tu­nee­na kipu­na. Tur­vat­to­muus, jota et ole saa­nut nime­tä, voi näkyä uupu­muk­se­na tai ahdis­tuk­se­na ilman näky­vää syy­tä.

Pel­ko muut­taa kehoa – hor­mo­nien kie­li on sel­viy­ty­mi­nen.

Kun eläm­me pelon, epä­var­muu­den tai arvot­to­muu­den tun­tees­sa, keho ei ole levos­sa. Se on jat­ku­vas­sa varuil­laan. Tämä käyn­nis­tää hor­mo­naa­li­sen ket­ju­reak­tion: kor­ti­so­li­ta­sot pysy­vät kohol­la, estro­gee­nin ja pro­ges­te­ro­nin tasa­pai­no järk­kyy, ja keho “val­mis­tau­tuu sel­viy­ty­mään” – vaik­ka mitään akuut­tia uhkaa ei ole. Vaih­de­vuo­sioi­reet voi­vat pahen­tua, kuu­kau­tis­kier­to muut­tua, ja aineen­vaih­dun­ta hidas­tua.

Mut­ta juu­ri täs­sä pii­lee myös toi­vo.

Tun­tei­den työs­tä­mi­nen EI ole vain mie­len jut­tu – se on kehol­li­nen ja hor­mo­naa­li­nen vapau­tus.

Kun alam­me pur­kaa pel­ko­ja, suo­rit­ta­mis­ta ja sisäis­tet­ty­jä usko­muk­sia tur­val­li­ses­sa ohjauk­ses­sa, keho saa mah­dol­li­suu­den palau­tua. Her­mos­to pää­see pois jat­ku­vas­ta yli­vi­reys­ti­las­ta. Hor­mo­ni­toi­min­ta voi alkaa tasa­pai­not­tua – ei ihmei­den voi­mas­ta, vaan sik­si että sel­viy­ty­mis­moo­di ei ole enää jat­ku­vas­ti pääl­lä.

Et voi hoi­taa yksin sitä, mikä on syn­ty­nyt suh­tees­sa.

Tämä ei ole mat­ka, jota kan­nat­taa kul­kea yksin. Pelot, häpeä, trau­ma tai yli­su­ku­pol­vi­nen kuor­mi­tus ovat syn­ty­neet vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Sik­si myös paran­tu­mi­nen tar­vit­see vuo­ro­vai­ku­tus­ta – sel­lais­ta, jos­sa sinua kan­na­tel­laan, jos­sa olet tur­vas­sa ja jos­sa keho­si ja her­mos­to­si reak­tiot ymmär­re­tään. Trau­ma­neu­ro­val­men­nus on kaik­kea tätä.

Ammat­ti­lai­sen kans­sa työs­ken­te­ly ei tar­koi­ta sitä, että sinus­sa on jotain vial­la. Se tar­koit­taa sitä, että olet val­mis otta­maan vaka­vas­ti oman keho­si vii­sau­den – ja ansait­set tukea sen kuun­te­le­mi­seen.

Olet enem­män kuin oiree­si. Ja enem­män kuin sel­viy­ty­jä.

Samankaltaiset artikkelit