Emo­tio­naa­li­sen trau­man vai­ku­tuk­set arkeen ja ihmis­suh­tei­siin

Emo­tio­naa­li­nen trau­ma syn­tyy, kun ihmi­nen koh­taa tilan­teen, joka ylit­tää hänen kykyn­sä käsi­tel­lä tapah­tu­nut­ta. Tämä voi joh­tua esi­mer­kik­si mene­tyk­sis­tä, tois­tu­vas­ta lai­min­lyön­nis­tä, hyl­kää­mi­ses­tä, pit­kä­ai­kai­ses­ta stres­sis­tä tai muis­ta voi­mak­kais­ta koke­muk­sis­ta. Täl­lai­set trau­maat­ti­set koke­muk­set, jot­ka ylit­tä­vät ihmi­sen sel­viy­ty­mis­ky­vyn jät­tä­vät syviä jäl­kiä mie­leen ja kehoon, jot­ka voi­vat näkyä pit­kään tapah­tu­man jäl­keen tai herä­tä myö­hem­min han­ka­loit­ta­maan elä­mää.

Emo­tio­naa­li­sen trau­man ja PTSD:n ero

Emo­tio­naa­li­nen trau­ma on laa­jem­pi käsi­te, joka kuvaa voi­mak­kaan, stres­saa­van tapah­tu­man jät­tä­mää hen­kis­tä ja fyy­sis­tä jäl­keä. Se voi vai­kut­taa tun­tei­den sää­te­lyyn, ihmis­suh­tei­siin ja arjen toi­mi­vuu­teen, mut­ta se ei vält­tä­mät­tä kehi­ty diag­no­soi­ta­vak­si häi­riök­si.

PTSD (postt­rau­maat­ti­nen stres­si­häi­riö) on puo­les­taan vaka­vam­pi ja tar­kem­min mää­ri­tel­ty mie­len­ter­vey­den häi­riö, joka voi seu­ra­ta trau­mas­ta. PTSD:ssä esiin­tyy oirei­ta kuten takau­mia, ahdis­tus­ta, yli­va­ro­vai­suut­ta ja unet­to­muut­ta. Toi­sin kuin ylei­nen trau­ma, PTSD vaa­tii yleen­sä diag­no­soin­nin ja koh­den­net­tu hoi­toa. Tehok­kai­ta hoi­to­muo­to­ja ovat esi­mer­kik­si trau­ma- ja keho­tie­toi­suu­teen perus­tu­vat tera­piat, lää­ki­tys ja mind­ful­ness-har­joi­tuk­set. Häi­riön hoi­to aut­taa palaut­ta­maan tasa­pai­noa elä­mään.

Emo­tio­naa­li­nen trau­ma toi­mii usein PTSD:n läh­tö­koh­ta­na, ja sen vai­ku­tuk­set näky­vät eri­tyi­ses­ti tun­tei­den sää­te­lys­sä, tur­val­li­suu­den tun­teen menet­tä­mi­ses­sä ja kyvys­sä luo­da lähei­siä ihmis­suh­tei­ta. Trau­ma voi ilme­tä monin eri tavoin, kuten ahdis­tuk­se­na, luot­ta­muson­gel­mi­na, yli­va­ro­vai­suu­te­na tai tar­pee­na miel­lyt­tää mui­ta.

Emo­tio­naa­li­nen trau­ma

Emo­tio­naa­li­nen trau­ma voi vai­kut­taa elä­mään monil­la tavoil­la, jot­ka eivät aina ole ilmei­siä. Se voi ilme­tä yli­kuor­mit­tu­mi­se­na, tun­tei­den sää­te­lyn vai­keu­te­na tai vetäy­ty­mi­se­nä sosi­aa­li­sis­ta tilan­teis­ta. Se voi hei­ken­tää kykyä sää­del­lä tun­tei­ta, teh­dä pää­tök­siä ja käsi­tel­lä arjen haas­tei­ta. Pie­net­kin asiat saat­ta­vat tun­tua ylit­se­pää­se­mät­tö­mil­tä, ja ihmi­nen voi kokea jat­ku­vaa epä­var­muut­ta tai tar­vet­ta miel­lyt­tää mui­ta. Tämä voi joh­taa sii­hen, että rajo­jen aset­ta­mi­nen on vai­ke­aa, “ei” tun­tuu mah­dot­to­mal­ta sanoa, ja konflik­te­ja väl­tel­lään vii­mei­seen asti.

Trau­ma voi myös vai­kut­taa ihmis­suh­tei­siin. Luot­ta­mi­nen mui­hin voi olla han­ka­laa, tai itsen­sä voi huo­ma­ta vetäy­ty­vän tilan­teis­ta, jot­ka tun­tu­vat epä­mu­ka­vil­ta. Toi­saal­ta ihmi­nen voi yliak­tii­vi­ses­ti ja suo­rit­ta­mal­la pyr­kiä var­mis­ta­maan hyväk­syn­nän, mikä voi joh­taa uupu­muk­seen. Usein nämä käy­tök­set kum­pua­vat tie­dos­ta­mat­to­mas­ta tar­pees­ta suo­jau­tua lisä­haa­voit­tu­mi­sel­ta.

Sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa trau­ma voi näkyä levot­to­muu­te­na tai halu­na väl­tel­lä tilan­tei­ta, jois­sa on pal­jon ihmi­siä. Pää­tök­sen­te­ko voi olla hidas­ta, kos­ka valin­to­jen teke­mi­nen tun­tuu lii­an kuor­mit­ta­val­ta. Myös itsen­sä kuun­te­le­mi­nen ja omien tar­pei­den tun­nis­ta­mi­nen voi­vat jää­dä mui­den tar­pei­den var­joon.

Vaik­ka trau­ma voi monin tavoin haas­taa elä­mää, sen vai­ku­tuk­sia voi­daan lie­vit­tää ymmär­ryk­sen, tuen ja tie­toi­sen työs­ken­te­lyn avul­la. Kun trau­ma ymmär­re­tään ja käsi­tel­lään, on mah­dol­lis­ta raken­taa tasa­pai­noi­sem­pi arki ja ter­veem­mät ihmis­suh­teet, jois­sa rajat, tur­val­li­suus ja omien tar­pei­den kuun­te­lu ovat kes­kiös­sä. Tämä avain tie­toi­suu­den lisää­mi­seen ja trau­mas­ta toi­pu­mi­seen on trau­ma­neu­ro­val­men­nuk­sen poh­ja­na, jos­sa raken­ne­taan ja luo­daan tur­val­li­suu­den tun­net­ta, hyvin­voin­tia ja mie­lek­kääm­pää elä­mää.